Ruskamatka
Eläkkeensaajien Pohjois-Karjalan piiri
Ruskamatka Pohjois-Lappiin 18.09. - 24. 09. 2016
Matkaan lähdettiin Kiteeltä jo aamulla varhain klo 04.00 auto suuntasi Kiteeltä Tuupovaaraan. Tuupovaaralaiset olivat lähteneet matkalle isolla joukolla. Matka jatkui suuntaan Joensuu-Lieksa-Nurmes ja Valtimo. Mukana oli 36 jäsentä eri Eläkkeensaaja yhdistyksistä, piirimme alueelta.
Bussimatkalla pohjoista kohti pysähdyimme Taivalkoskella keittolounaalle Saijan Lomakartanoon.
Saijan lomakartanon emäntä kertoi lounaan aikana tarinoita Saijasta ja naapurista kotoisin olevasta kirjailija Kalle Päätalosta.
Taivalkoskelta jatkoimme matkaa Pyhätunturille ja siellä tutustuimme Luontokeskus Naavaan.
Iltapäivällä noin klo 16 maissa majoituimme Luostotunturin juurella olevaan Laplandhotel Luostotunturiin.
Matka sujui mukavasti laulaen ja leikkimielisesti kisaillen.
Maanantai 19.9. aamiaisen jälkeen kokoonnuimme hotellin aulaan suunnataksemme pienelle kävelylenkille, kiertämään tunturin juurella olevaa Ahvenlampea, maasto oli meille ystävällinen, ei mitään jyrkkiä nousuja. Sää oli leppoisa, tyyni, pilvipoutainen ja lämminkin. Retkeilijöillä innostunut mieli nähdä ja kokea uudenlaisia maisemia sekä tutustua matkakavereihin.
Matka jatkui jo saman päivänä kohti Saariselkää, sinne saavuimme iltapäivällä ja majoituimme hotelli Holiday Club Saariselkään. Saariselällä vietimme kaksi yötä. Tiistaina kokeilimme kuntoamme ja suunatsimme pienelle vaellukselle Lisakkipään tunturille. Laitettiin eväät reppuun ja menoksi. Kylläpä puuskutti ylämäen nouseminen, mutta raskas nouseminen maksoi vaivan, tunturin laen näkymillä. Alaspäin tulo olikin jo huomattavasti helpompaa.
Tuupovaaran reippaampi väki oli kerennyt taukopaikalle aikaisemmin ja odottivat meitä peränpitäjiä jo kodalla, valmiin nuotion äärellä. Nuotiomakkarat maistuivat ja nauru raikui.
Iltapäivällä suuntasimme kylpylään, virkistymään ja rentoutumaan vaelluslenkin jälkeen.
Osa matkalaisista tutustui Saariselän alueeseen. Vaellellen kylän tuntumassa. Kaikkien kunto ei olisi kestänyt tunturille nousemista.
Keskiviikko oli matkan ehkä rankin, mutta samalla myöskin antoisin päivä.
Läksimme liikkeelle, aamulla jo klo 7.15 kohti Inaria, Norjaa ja jäämerta.
Paikallinen opas oli kokopäivän mukanamme ja kertoi mielenkiintoisesti Saamelaisten elintavoista ja kulttuurista sekä teki selkoa matkan varrella olevista nähtävyyksistä.
Tutustuimme Sevettijärvellä Kolttien perinnetaloon ja hautausmaalle.
Pysähdyimme Neidenin putouksella ja jatkoimme matkaa Pykeijan kalastajakylään Varangin vuonon etelärannalle, Suomalaisten kylään. Siellä puhuttiin suomen kielen murretta kveeniä, joka kuulosti hauskalta meidän korvaamme. Pykeija on kaikkinensa hyvin omaleimainen paikka. Kaksi rohkeaa matkalaistamme Seija ja Olli uskaltautuvat uimaan jäämeressä ja saivat, diplomit muistoiksi uroteoistaan.
Paikallisessa kahvilassa nautittiin jättikatkarapuleivät ja kahvia.
Jätimme taaksemme Pykeijan ja läksimme kohti Nuorgamia ja Ustjokea.
Pysähdyimme EU:n pohjoisimpaan kylään Ustjoella ja tutustuimme saamelaisten sukujen omistamiin kirkkotupiin joissa on asuttu ja yövytty suurten kirkkopyhien aikana.
Illan hämärtyessä saavuimme Inariin ja majoituimme hotelli Inarin Kultahoviin.
Torstain vietimme Inarissa, tutustuimme Siidan museoon ja iltapäivällä vierailimme Inarin porofarmilla. Farmilla saimme kuulla poron hoidosta ja porojen elintavoista, sekä elämästä porotilalla. Suuressa kodassa nautimme kahvit ja kuulimme tilan emännän esittämänä, saamelaisia joikuja. Tilan isäntä yritti opettaa meitä suopungin heittoon, kokeilimme sitä ja kyllä muutama onnistuikin.
Perjantaina matka jatkui, heti aamiaisen jälkeen pakkaannuimme taas Pekan kyytiin, Topi tarkasti onko kaikki mukana ja matka jatkui ja nyt kohti etelää, suuntana Rovaniemi.
Matkalla pysähdyimme Sodankylässä ja Joulupukin kylässä napapiirillä. Joulupukki oli kotonaan, vähän pelotti mennä tapaamaan, mutta kuitenkin uskalsin kulkea seinän viereltä, huomasikohan se? Olinkohan ollut kilttinä? Sen näkee sitten ensijouluna.
Joulukylässä oli paljon joulutavaroita esillä ja jouluinen tunnelma.
Iltapäivällä majoituimme Hotelli Sky Ounasvaaraan, nautimme iltapäivästä saunoen ja leväten sekä nauttien makoisasta päivällisestä näköalaravintolassa.
Olimme jo niin väsyneitä että päivällisen jälkeen uni maistui.
Lauantaina sitten heti aamiaisen jälkeen lähdettiin kohti kotimaisemia. Matkalla kuultiin mukavia juttuja, laulettiin Kertun, Lassen ja Railin johdolla. Aimo oli valinnut matkalle sopivaa musiikkia.
Yritettiin muistaa pitää myös yllä liikettä jaloissa, ettei pitkä istuminen tee yllätyksiä.
Mukava matka! Näin kommentoitiin, nähtiin kauniita maisemia ja kuultiin paljon Saamelaisuudesta.
Nautittiin toistemme seurasta. Onpa nyt pimeinä talvi-iltoina muistella näitäkin kokemuksia, sitten kun ollaan… vanhoja.
Suuret Kiitokset matkakumppaneille, kuljettaja Pekalle ja matkan johtaja Topille!
Reijolassa 25.9.2016 Eira Väänänen.
